Siirtoputkiston suunnittelu hankkeen tärkein vaihe
Maakaasuputkistojen rakentamisen ympäristövaikutukset selvitetään tarkasti jo suunnitteluvaiheessa. Selvitysten perusteella valitaan sellaiset reitti- ja sijoitusvaihtoehdot sekä työmenetelmät, jotka rasittavat ympäröivää luontoa mahdollisemman vähän. Gasum pyrkii erityisesti suojelemaan maaperää ja pohjavettä sekä vähentämään naapureille ja maanomistajille koituvaa haittaa. Luonnonsuojelu- ja kulttuurihistoriallisilla alueilla ympäristön tila on keskeisesti huomion kohteena. Putkilinjalla tehdään lisäksi maastotutkimukset ja yksityiskohtainen suunnittelu ennen rakennusvaihetta.
Ympäristöselvitykset päätösten taustalla
Laajoissa hankkeissa viranomainen voi edellyttää erillistä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), johon kuuluu julkinen kuuleminen. Useimmissa maakaasuputkihankkeissa monivaiheinen YVA-menettely ei ole tarpeen, vaan kattava ympäristöselvitys riittää. Putkihankkeissa selvitys sisältää muun muassa tiivistelmän arvokkaita luontokohteita ja lajiesiintymiä käsittelevästä luontoselvityksestä sekä Museoviraston toteuttaman kartoituksen alueen arkeologisista kohteista ja kulttuurimaisemista.
Ympäristöselvityksessä tuodaan myös esille vaikutukset putkilinjauksen varrella oleviin pinta- ja pohjavesiin sekä infrastruktuurin risteäviin rakenteisiin. Valvovana viranomaisena ympäristövaikutusten arvioinnissa toimii paikallinen ELY-keskus.
Ympäristöselvityksen tietojen pohjalta pyritään putkihankkeen jatkosuunnittelussa valitsemaan ympäristön kannalta paras linjaus. Samoin rakennustöiden menetelmät ja ajankohta voidaan valita siten, että niistä aiheutuu ympäristölle mahdollisimman vähän haittaa. Gasum julkaisee valmiit ympäristöselvitykset verkkosivuillaan.
Suurimmat ympäristövaikutukset rakentamisen aikana
Työmaa aiheuttaa kaasuputkihankkeiden suurimmat rakentamisen aikaiset ympäristövaikutukset. Se voi häiritä muun muassa asutusta, liikennettä sekä maa- ja metsätalouden harjoittamista. Myös maarakentaminen muuttaa elinympäristöä. Kaasuputken rakentaminen kestää suurissakin hankkeissa kuitenkin enintään muutamia vuosia.
Siirtoputken rakennusaikainen työalue on noin 20–35 metriä. Linjauksen varrella on myös alueita, joilla työtila on laajempi kuin normaalitapauksessa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi alueet, joilla putkia kootaan ja säilytetään, sekä vesistöjen alituskohdat. Pääsääntöisesti työalueelta poistetaan puusto eikä aluetta voi viljellä rakentamisen aikana.
Rakennustyöt haittoja minimoiden
Kaasuputken rakentaminen sekä kallio- ja maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen muuttavat aina maan vesitaloutta sekä maaperän fysikaalisia, kemiallisia ja mikrobiologisia ominaisuuksia. Rakentamisaikaiset pohjavesivaikutukset huomioidaan suunnittelussa ja vesistöjen tilaa seurataan tarvittaessa erillisillä tutkimusohjelmilla. Kaasuputken rakentaminen sekä vaatii uutta maa- ja kiviainesta että synnyttää ylimääräisiä massoja. Rakentamisen aikaisia haittoja vähennetään ajoittamalla rakennustyöt vähiten haitalliseen ajankohtaan. Esimerkiksi lintujen pesimäalueilla rakennetaan talvella. Myös pehmeiköillä rakennetaan mahdollisuuksien mukaan talvella, sillä rakentaminen vaikuttaa ympäristöön vähemmän maan ollessa jäässä.
Putkistojen maanalaisten osien pinnoittamisessa käytetään ainoastaan sellaisia pinnoitemateriaaleja, joista ei liukene haitallisia aineosia ympäristöön. Kun putkisto otetaan käyttöön, siihen jäänyt kosteus poistetaan kuivailmalla aikaisemmin käytetyn metanolin sijasta. Tällöin ympäristö ei ole vaarassa pilaantua. Liitostöissä tyhjennettävien putkiosuuksien paine lasketaan mahdollisimman alas metaanipäästöjen vähentämiseksi.
Ihmisten viihtyvyyteen siirtoputki vaikuttaa lähinnä rakentamisen aikana. jolloin rakentaminen ja siihen liittyvät kuljetukset voivat häiritä. Putken rakentaminen etenee pääosin noin 0,5–1,5 kilometriä viikossa. Rakennusajan vilkkain kuljetusvaihe, jonka aikana putket kuljetetaan työmaalle ja maamassat läjitysalueille, kestää yhtä kerralla rakennettavaa kaasuputken osaa kohden muutaman viikon ja kuormittaa yksittäistä työmaatietä vain rajatun ajan. Erikoiskohteissa, kuten teiden ja vesistöjen alituksissa joudutaan viipymään pidempään. Rakentamisen aikaiset kuljetusreitit seuraavat pääosin melko vilkkaasti liikennöityjä maanteitä ja valtateitä, joilta kuljetaan maakaasulinjalle pienempiä teitä pitkin. Periaatteena on, että muiden tien käyttäjien liikkumista ei estetä tai kohtuuttomasti haitata.
Rakentaminen vaikuttaa erityisesti yksittäisiin maanomistajiin ja asukkaisiin, joiden maille ja asuinympäristöön maakaasuputki sijoittuu sekä toisaalta työmaaliikenteen käyttämien teiden läheisyydessä asuviin ihmisiin. Asutuksen lisäksi maakaasuputken rakennustyön aikainen liikenne ja rakennustyöt voivat mahdollisesti häiritä esimerkiksi kouluja, päiväkoteja ja hoitolaitoksia.
Siirtoputken rakentamisesta aiheutuva liikenne ei lisää merkittävästi valtateiden tai maanteiden liikennettä eikä onnettomuusriski näillä teillä merkittävästi lisäänny. Pienemmillä, muutoin vähän liikennöidyillä työmaateillä hanke lisää huomattavasti liikennettä. Lisääntyvä liikenne tavallisesti rauhallisilla teillä voi häiritä muuta liikennettä ja asutusta. Liikenneonnettomuuksien riski kasvaa erityisesti pimeinä ja liukkaina vuodenaikoina. Työmaateinä joudutaan usein käyttämään kapeita ja mutkaisia teitä, joilla valaistus ja kunnossapito voivat olla puutteellisia. Työmaateillä ja työmaan välittömässä lähiympäristössä raskaat ajoneuvot aiheuttavat melua ja tärinää, jotka voivat häiritä aivan teiden välittömässä läheisyydessä asuvia.
Rakennustyömaalla sekä raskaiden ajoneuvojen mahdollisesti käyttämillä sorateillä syntyy myös pölyä. Pölyä on kuitenkin hyvin paikallisesti. Kaasuputken rakentaminen ei haittaa pitkään liikennettä tai ihmisten viihtyvyyttä ja elinoloja.
Pysyvät ja käytön aikaiset vaikutukset vähäisiä
Pysyvistä vaikutuksista merkittävimpiä ovat hankkeiden aiheuttamat rajoitukset maankäytölle sekä vaikutukset maisemaan. Kaasuputken tuomista rajoituksista maankäytölle kerrotaan tarkemmin kaasuverkostot → maankäyttö ja turvallisuus.