Maakaasun jälkimarkkinat

Euroopan unionin kaasusisämarkkinadirektiiviin pohjautuva Suomen  maakaasumarkkinoita koskeva kansallinen lainsäädäntö astui voimaan
elokuussa 2000. Maakaasumarkkinoita koskeva lainsäädäntö sisältää maakaasumarkkinalain (508/2000) lisäksi valtioneuvoston ja kauppa- ja
teollisuusministeriön asetuksia sekä sähkö- ja kaasumarkkinoita valvomaan perustetun Energiamarkkinaviraston määräyksiä.

Lainsäädännöllä luotiin EU:n direktiivin mukaiset pelisäännöt Suomen maakaasumarkkinoiden avaamista varten. Lain keskeisimmät kohdat
koskevat maakaasuverkon haltijoiden kehittämis- ja siirtovelvollisuutta, kaasun myynnin ja siirron kirjanpidollista eriyttämistä sekä
maakaasukauppojen selvittämistä.

Kaikkien EU:n jäsen valtioiden maakaasumarkkinat eivät ole yhtä kehittyneitä. Direktiiviin sisällytettiin oikeus poiketa sen vaatimuksista, mikäli maan maakaasuverkko ei ole yhdistetty EU:n jäsenvaltioiden yhteen liitettyyn maakaasuverkostoon ja jos lisäksi jonkun kyseisillä maakaasumarkkinoilla toimivan yhtiön markkinaosuus on yli 75 %. Suomessa kumpikin ehto toistaiseksi täyttyy, minkä johdosta maakaasun tukkumarkkinoita ei ole vielä avattu EU:n direktiivin sisältämässä laajuudessa.

Sen sijaan Suomessa avattiin ns. maakaasun jälkimarkkinat, jotka säädetty verkonhaltijoiden siirtovelvollisuus mahdollisti. Jälkimarkkinat käynnistyivät heti siirtovelvollisuuden astuttua voimaan 1.3.2001. Jälkimarkkinoilla maakaasun käyttäjät voivat käydä keskenään kauppaa
tukkumarkkinoilta omaan käyttöönsä hankkimallaan maakaasulla. Jälkimarkkinoilla kauppaa voivat käydä ne maakaasun käyttäjät, jotka käyttävät maakaasua yli viisi miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja joiden maakaasun mittaus on kaukovalvonnan piirissä. Jälkimarkkinakaupan
osuus on ollut noin 1 % maakaasun koko käytöstä Suomessa.