11.11.2011
Luonnonkaasut kestävän kehityksen edistäjänä Kymenlaaksossa -seminaari

Johtaja Timo Mallinen, ProAgria Kymenlaakso:

Energiakasvit biokaasun tuotannossa 

Maailman merkittävät megatrendit kuten väestön kasvu, ilmaston muutos, kasvava energiankulutus sekä epätasapaino köyhien ja rikkaiden maiden välillä vaikuttavat myös maailman biomassantuottokykyyn, ruuan kysyntään ja hintaa sekä peltojen arvoon. Nämä seikat ovat myös taustalla, kun pohditaan peltoalojen siirtämistä energiantuotantoon.

Viljelijän näkökulmasta peltojen tuotantosuunnan vaihdos nurmen viljelemiseksi biokaasun tuotantoon vaatii peltotuotannossa 1–2 vuotta. Edellytyksenä on myös riittävä kannattavuus tai muut pitkäjänteisesti motivoivat tekijät, jotta suuria tuotantomuutoksia saadaan aikaan.

Peltojen tuotantosuunnan vaihdoksessa on useita haasteita. Kymenlaaksossa pienille biokaasulaitosyksiköille ei ole toistaiseksi edellytyksiä ja isot biokaasulaitokset puolestaan edellyttävät suurien raaka-ainemassojen liikuttelemista, mihin tilojen oma kuljetuskapasiteetti ei riitä. Tällöin joudutaan turvautumaan ulkopuolisiin urakoitsijoihin, jotta logistiikkaketjut saadaan riittävän tehokkaiksi. Logistiikan lisäksi muut resurssit kuten pääoma, biokaasuosaaminen ja pelto-osaaminen ovat hyvin hajallaan. Tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Haasteena on myös peltotuotteiden tulevien maailmanmarkkinahintojen ja politiikan ennustettavuus.

Kymenlaakson pelloista oli lähes 20 % kesannolla vuonna 2010. Kesantopellot ovat potentiaali, jota on helppo hyödyntää bioenergian tuotannossa. Toinen realistinen vaihtoehto biokaasualan raaka-ainehuollon turvaamiseksi on rehuohra-alan osittainen siirtäminen energiakasvien tuotantoon. Todennäköisin biokaasutuotannossa hyödynnettävä raaka-aine on apilavaltainen nurmi, josta on mahdollista saada hyviä hehtaarisatoja kohtuullisella panostuksella. Käytännössä tavoiteltujen biokaasun megawattituntien tuottaminen tarkoittaisi Kouvolan ja Iitin alueella suuruusluokka 6 000–7 000 hehtaarin valjastamista energiakasviviljelyyn alueen 55 000 hehtaarin kokonaispeltoalasta, vastaten 13 % peltoalasta. Tämä on suhteellisen iso haaste, mutta ei epärealistinen.

Kannattavuuden näkökulmasta energiakasvien viljelyyn siirtyminen voi olla viljelijöille taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto, mutta kannattavuus riippuu tilan omista resursseita ja maksettavista korvauksista, joten jokainen maatalousyrittäjä ratkaisee asian omalta kohdaltaan itse.

Yksityisenä viljelijänä ja viljelijöiden järjestön edustajana seuraan mielenkiinnolla kehitystä biokaasun ja energiakasvien viljelyn alalla, ja omalta osaltani sitoudun viemään tätä asiaa jäsen- ja asiakaskunnassamme eteenpäin, mikäli ehdot osoittautuvat koko ketjun kannalta mielekkäiksi.